«Riisun hänen alushousunsa ja kosken hänen kaluaan. Otan siitä reippaan otteen. Kalu on iso, hän on iso. Maskuliininen. Varma. Tunnen, kuinka erektio sykkii ja verisuonet valmistautuvat orgasmiin. Hän on kiihottunut. Hän haluaa minua. Hän haluaa minua eikä voi enää sanoa ei. Hän näkee minut. Hän näkee naiseuteni. Hän näkee pilluni. Hän näkee kaiken, mitä minulla on tarjottavana. Eikä hän halua mitään muuta kuin olla kanssani. Tuntea minut. Työntyä minuun ihanalla, jykevällä kalullaan. Nussia minua. Ottaa minut kaikella voimallaan. Tavalla, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Tai muihin.»
Lizin työhön osastonsihteerinä kuuluu kirjoittaa puhtaaksi lääkärien saneluita. Lisätessään kuulokkeiden äänenvoimakkuutta hän pääsee todella lähelle tummaäänistä, itsevarmaa lääkäriä. Hän kuvittelee, miltä tuntuisi, kun heidän vartalonsa painautuisivat toisiaan vasten, ja päättää ryhtyä viettely-yritykseen. Kun sanelulaitteen tallentama puhe kerran katkeaa kesken, Liz täydentää jatkon omien fantasioidensa mukaisesti kiihkon, himon ja halun vallassa. Sanelujen peukalointi riistäytyy vähitellen käsistä, ja eräänä iltapäivänä lääkäri kutsuu fantasioijan pikku puhutteluun…
B. J. Hermanssonin taitavasti kirjoitetuissa novelleissa rosoisuus ja runollisuus kietoutuvat yhteen. Tekstien pohjalla oleva sävy saa lukijan pohtimaan ja kyseenalaistamaan yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä, jotka usein liittyvät vallitseviin normeihin ja seksuaalisuuteen.
